PUOLIVÄLI KATSAUS

Heti seuraavana aamuna Pariisin jälkeen suunnattiin Nooran kanssa Luxembourgiin. Vietettiin päivä kierrellen kaupungissa, mutta kylmyyden takia ajauduimme aika nopeasti kiertelemään vain kauppoja. Söimme todella hyvässä Indie-tyylisessä ravintolassa ja otimme vähän kuvia.

Luxembourgin jälkeen oli vuorossa Brysseli ja siellä vietimekkin kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä kävimme Nooran kanssa kiertelemässä kahdestaan keskustaa ja katselemassa Brysselin parlamenttitaloa. Seuraavana päivänä mukaan tuli host-äitini ja hänen kaverinsa. Tällöin päästiin katsomaan Atoniumia ja minäkin näin sen ensimmäistä kertaa. Atonium on vähän keskustan ulkopuolella niin autolla sinne pääsi huomattavasti helpommin kuin julkisilla. Olin kuvitellut atoniumin olevan paljon pienempi. En tiennyt, että sinne pääsee sisälle tai että siellä olisi museo sisällä.

Kyllä belgiassakin on lunta ja välillä jopa enemmän kuin Suomessa. Reilu viikko sitten oltiin "Marche des flocons" -kävelytapahtumassa eli näin villisti käännettynä lumihiutalekävely. Meillä kävi oikein kunnon tuuri lumen kanssa, sillä perhe kertoi kuinka joka vuosi ovat siellä kävelemässä, mutta pitkään aikaan ei ole oikeasti ollut lunta. Vaikka alussa tapahtuma kuulosti todella tylsältä, sillä 10 kilometrin kävely kylmässä ei välttämättä ole kaikkien lempipuuhaa. Kuitenkin seura oli niin hyvä, että loppujen lopuksi minulla oli todella hauska päivä ja maisematkin olivat upeita.

Nyt on yli viisi kuukautta Belgiassa takana joka tarkoittaa, että mennään suunnilleen puolivälin kohdalla. Viime viikkoina elämä on kulkenut hyvin arkisissa merkeissä. Päivät on kulunut koulussa, vaikka minulla melkein puolet tunneista on hypäreitä. Nyt vain odottelen parempia säitä, jotta voisi matkata kouluun taas pyörällä. Nyt talvella myös ilma meidän koulussa on ollut aika kamala sillä, koulussa ei tunnu olevan kunnon ilmanvaihtoa. Silloin tällöin availlaan luokissa ikkunoita ja muutenkin koulussa on niin kylmä, että ei tulisi kuuluunkaan lähteä kouluun edes tavallisessa pitkähihaisessa niin kuin Suomessa vaan aina täytyy olla jokin neule tai vastaava.

Tänne tullessa olin saanut sellaisen kuvan, että kielen oppii täydellisesti muutamassa kuukaudessa ja kuvittelin jo 5 kuukauden päästä puhuvani täydellistä ranskaa. Vaikka ranskani on kehittynyt huimasti tänne tulon jälkeen, aiheuttaa se edelleenkin tuskia. Yleinen keskustelu sujuu jo ihan ok. Oma ujous, kielen vaikeus ja epävarmuus lausumisesta aiheuttavat kuitenkin sen, että suun avaaminen puhuakseen vaatii ponnisteluja. Tästä ei kuitenkaan voi muuta kuin kehittyä kokoajan vain lisää.